Olen piirtänyt marraskuusta 2025 lähtien sunnuntaisin julkaistavia pilapiirroksia Keskisuomalaisen pääkirjoitussivulle. Ensi viikolla on merkkipäivä: yhteistyötä on takana kokonainen vuosi, joten lienee sopiva hetki pysähtyä pohtimaan, miltä uudenlainen piirrospesti on tuntunut ja mitä se on tehnyt omalle piirtämiselleni.
Miltä on tuntunut?
Ensimmäisenä nousee mieleen kokeilun ilo: on ollut hauska sovittaa omaa piirrostyyliä sunnuntain lehteen. Koska olen saanut varsin vapaat kädet toteuttaa omia piirtelyitäni, en ole kokenut paineita piirrosten muodostumisen tai sisällön suhteen: olen nostanut ajatuksia ja ideoita kuviin melko samalla tavoin kuin jos olisin piirrellyt niitä omaan sarjisblogiini Saukon Taivaspaikkaan. Yhteistyö Keskisuomalaisen kanssa on siis sujunut nähdäkseni oikein hyvin.
Onko pilapiirroksista tullut palautetta?
Minulle saakka ei ole virrannut vuolaasti palautetta, mutta jokunen tuttu tai jopa tuntematon lukija on laittanut joissain kanavissa ihan positiivisia viestejä. Keskisuomalaisen lukijoilla ei taida olla liiemmin tapana kommentoida pilapiirroksia – tai sitten en ole vielä onnistunut piirtelemään tarpeeksi provosoivia kuvia. Ehkä niitä on tulossa? Haa!
Koska Keskisuomalaisessa on ollut ennen minua ja muita nykyään pääkirjoitussivulle piirtäviä joltinen tauko pilapiirrosten julkaisussa, ei lukijoilla ehkä ole tarvetta vertailla piirroksia aiempaan vertailukohtaan. Näin ollen ehkä kärkkäin kommentoijakunta ei ole aktivoitunut. Vielä. Ehkä lukijakunta myös tajuaa, että pilapiirroksia on erilaisia.
Mikä on yllättänyt?
Kovin suuria yllätyksiäkään pesti ei ole aiheuttanut. Kerta viikkoon -rytmi on jopa löysähkö, jos vertaan aiempien vuosien some-julkaisutahtiini. Aiemman pilapiirtäjäpestini (eli 1,5 vuoden ajanjakso joskus muinoin ennen tabloid-aikaa, jolloin piirtelin sanomalehti Pohjalaiseen) ansiosta olikin jo tiedossa, että sanomalehteen piirrellessä kuvan tulee olla aina pari päivää aiemmin jo toimitukselle toimitettuna.
Sen olen huomannut, että omiin kanaviini julkaiseminen on vähentynyt. Saatan ehkä säästää ideoita lehteä varten, jolloin en välttämättä piirtele omaehtoisia kuvia ainakaan maailmantilasta omille somekanavilleni. Oman alter ego -hahmoni seikkailee omissa piirroksissani edelleen. Se kertonee siitä, että tarve pallotella ajatuksia ja kokemuksia piirtämällä on yhä olemassa.
Mikä pilapiirros on jäänyt mieleen?
Minulla on kuva tai ainakin idea kuvasta yleensä valmiina jo hyvissä ajoin puolivälissä viikkoa. Joskus olen hykerrellyt jo keskiviikon tienoilla, että onpa harmi odottaa julkaisua sunnuntaihin saakka. Oma vitsi, paras vitsi. Vuoden aikana piirtämistäni kuvista on jäänyt mieleen eräs pääministerin näköinen hahmo paimenpoikana vaalikarjaa huutelemassa. Samana viikonloppuna oli Jyväskylässä paimenpoikain (ja ehkä vähän -tyttöjenkin, jos ovat tarpeeksi hiljaa, kun pojat puhuvat) puoluekokous, joten se kuva sattui osumaan ajankohtaiseen saumaan. Toisaalta mieleen jäi myös Ala-Tikkurilan Shellille jäänyt laukku -pilapiirros. Yksinkertainen, mutta tehokas, arvioisin itse itseäni. Tai siis tuotostani.
Lämmittelen vasta
Tietyllä tavalla tuntuu, että olen vasta ajamassa sisään piirrostyyliäni, ideoitani ja tapaani tarkastella maailmaa. Kerran viikossa on verkkainen julkaisutahti, enkä oikein osaa sanoa, mitä laajempi Keskisuomalaisen levikkialueen lukijakunta piirroksistani sanoo – vai sanooko mitään? Piirrokseni eroavat nähdäkseni jollain lailla kyllä lehden muiden pilapiirtäjien tuotoksista. Olen myös esitellyt lukijakunnalle alter ego -hahmoni seikkailuineen ja odotan itsekin mielenkiinnolla, mihin suuntaan tavallisen toppahousun huomiot sisältöäni vievät. Voi toki olla, että alter ego -hahmo jää pelkästään omiin somepiirtelyihini.
Oma totuttelunsa on tietyllä tapaa ollut kuvakoossa. Päädyttiin alun kokeilujen jälkeen pystymuotoiseen, suureen piirrokseen ja se vaatii totuttelua; olenhan monta vuotta piirrellyt pienempiä vaakatason pilapiirroksia ja strippejä omaan sarjisblogiini.
Piirtäessä kuvaa en yleensä mieti liiemmin mahdollista yleisöä, vaikka eräältä vanhemmalta läheistaholta sainkin puolivaativan (ja vähän raskaan) neuvon miettiä pihtiputaalaisia vanhempia naisoletettuja ja heidän ymmärrystään. Vaan sieltähän sitä nimenomaan ymmärrystä minun piirrosaiheilleni löytyy, luulisin. Tai siis arvailen. Kunhan vain pohdin. Je suis henkisesti mumma.
Maailmanmenon kiemurat ja pilapiirros
Maailmanmenon kiemurat näyttävät, mihin suuntaan sunnuntaisia piirroksiani vien. Jos katson kaikkia tähän mennessä Keskisuomalaisessa julkaistuja piirroksiani, voisi sanoa, että vielä on maailmassa asioita, joille voi nauraa. Pyrin selvästikin välttämään liiallista polarisaatiota. Sen sijaan pyrin menemään ytimeen ilon ja huumorin kautta. Tällä hetkellä tuntuu, että erilaiset ryhmittymät ottavat itsensä ja toimintansa kovin vakavasti, ja toivoisinkin, että pystyisin kuvillani tuomaan jonkinlaista itseironian näkövinkkeliä maailman tarkasteluun. Pilapiirtäminen on erilaista kuin asiakastöiden visualisointi, mutta pohjimmiltaan molemmissa tehdään samaa: etsitään suuresta asiasta olennainen ja yritetään sanoa se yhdellä kuvalla. Pilapiirros tiivistää, samoin tekee minun piirtämäni muu kuvitus.
Kirjoittaja
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Oman elämänsä pilapiirtäjä ja sushirajan takana elelevä keski-ikäinen perheenäiti sekä sudeettipohjalainen, joka ei todellakaan rieku missään pilakuva- tai sarjisskenessä.
