Tekijä teki teoksen eli asiaa tekijänoikeuksista

Kuvitukset/Illustrations

Liittyy aiheisiin , .

Tulipa tänään jostain syystä mieleeni tekijänoikeudet.

Näin luovan alan tekijänä niitä kannattaakin välillä pohtia – sekä siitä näkökulmasta, mitä itse kuvittajana ja yrittäjänä tekee, ja toisaalta myös siitä näkökulmasta, mitä toiset tekevät.

Mikä on tekijänoikeus?

Kun joku tyyppityyppinen luo teoksen – kirjallisen tai taiteellisen hyrskäytyksen – joka ylittää teoskynnyksen, syntyy siihen tekijänoikeus. – Plops, 51 cm ja 3950 g. Tekijänoikeuden mukaan tekijällä on valta päättää, miten hänen teostaan saa käyttää vai käytetäänkö sitä lainkaan. Teoskynnyksen ylittäminen puolestaan ei vaadi teokselta erityistä laatua tai kauneutta, minkä ehkä vaikkapa välillä huomaa minun töistäni. Kunhan teos nyt vain on itsenäinen ja omaperäinen; semmoinen, jonka tekemiseen muut eivät noin vain pysty.

Seis, stop, väärin!

Myös tavanomaiset valokuvat ja sen semmoiset ovat suojattuja. Jos joku ottaa kukkakimpusta kuvan, moni muukin pystyy ottamaan samanlaisen näpsyn kännykällä. Yhtä kaikki myös tämmöiset kuvat ovat suojattuja. Niitä suojaavat lähioikeudet. Toisen ottama kuva ei muutu omaksi, vaikka sen muuttaisi mustavalkoiseksi ja lisäisi utuisen filtterin. Ihan samoin kuin toisen ottaman valokuvan päälle piirtäminenkään ja sen väittäminen omaksi teokseksi ei ole hyvä juttu. Tai kokonaan toiselta kuvituksen pölliminen ja sen omiminen omiin nimiinsä. Kääk! Omia tulkintoja voi olemassa olevista kuvituksista tehdä ja omia versioita samasta aiheesta, mutta suoraa kopiota ei pidä tehdä. Entäpä sitten nettisivujen tekstit – tai nettisivun omaperäinen ulkoasu? Suojattuja nekin. Yritysmaailmassa on usein nähty, että kilpailija kopioi surutta tekstejä ja palvelukuvauksia suoraan toisen sivuilta. Ei saisi, hyi.

Toisen kuvien, tekstien tai muitten teosten käyttäminen luvatta on väärin.

”Mä näin sun kuvia taas somessa”

Miksi sitten vaikkapa minun tekemiäni teoksia näkyy somessa siellä täällä? Saako niitä jakaa?

No, minäpä teen kuvituksia työkseni. Myyn livekuvituspalvelua ja kuvitustöitäni – tai siis myyn käyttöoikeuksia tekemiini kuviin. Tekijänoikeus säilyy kuitenkin minulla. Saan itse sanella, missä ja miten asiakkaani tekemiäni piirroksia maksua vastaan käyttävät. Ja koska sallin mm. piirroskuvieni somekäytön, niitä näkyy siellä. Latailen piirroksiani itsekin someen ja eri some-alustojen jakomahdollisuudet tietenkin sallivat kuvien jaon eteenpäin. Ja se on tietty useimmiten tosi hyvä ja kiva juttu, että kuviani jaetaan. Ja etenkin silloin, kun tekijä mainitaan. Hiiohei!

Kohtaan räikeitä rikkomuksia töitäni kohtaan harvoin, mitä nyt joskus joku oman elämänsä henkilöbrändi on käyttänyt tekemääni kuvitusta esim. bisnesblogipostauksen kuvituskuvana kysymättä lupaa saati sitten mainitsematta tekijää. Enkä ole edelleenkään unohtanut kitkerää tunnetta, joka valtasi hetkeksi sieluni, kun kohtasin yhden tunnetuimmista töistäni eli Nuorten leijonien Menestyksen portaat, Jääkiekkomuseossa Tampereella: siellä se työ kekotti kehyksissään, mutta esittelykyltissä tai missään ei ollut mainittu tekijää, minua. Nyyh. Meni ehkäpä moraalisten oikeuksien puolelle tämä kitkeryys. No, ei se mitään. Hyvä, että taulu on tallessa ja sille on paikka tässä maailmassa muistuttamassa meitä makeasta voitosta. Oma piirrosjälkeni lienee kuitenkin yleensä sen verran tunnistettavaa, että oma verkostoni bongailee töitäni sieltä täältä ja tägäilee minua some-postauksiin. Sekin tuntuu pörröisen kivalta.

Muokkausten tuska

Silloin tällöin etenkin korkeakoulujen ja muiden julkisten tahojen kilpailutuksissa edellytetään, että kaikki tekijänoikeudet siirtyvät asiakkaalle. Tässä kohtaa on ihan ok kuvittajana nikotella ja vähän valistaa tarjouspyynnön tekijää, että tämä ei ole niinku reilua. Nykyään painotan asiakkaalle, että myyn kuvaan käyttöoikeudet – en siis tekijänoikeuksia tai muokkausoikeuksia. Kuvittajanuran alkuaikoina en tätä ehkä niin selvästi ilmaissut ja valitettavasti liikkeellä saattaa olla kuvia, joita asiakas on jossain vaiheessa itse mennyt muokkaamaan. Vaikka kuinka olisi kiva lisätä välillä piirtämälleni hahmolle tonttulakki suttuisilla pikseleillä tai irrottaa isommasta kuvasta yksityiskohta ja laittaa viereen teksti Comic Sans -fontilla, juuri se on muokkausta. Silloin kiristelen vähän hampaitani ja puhisen.

Mutta lähtökohtaisesti suhtaudun tietenkin myönteisesti piirrosteni jakamiseen: se tuo minulle työtä ja sitä myöden elantoa. Ja ai niin: näkyvyyttä myös. (Juu, juuri sitä kummallista valuuttaa, jolla ei elä.)

Miksi tiedän tekijänoikeuksista tämänkin verran? Entisessä elämässä näitä asioita välillä puitiin opettajakollegoiden kanssa: ”Saako verkko-opintojaksolle ottaa kivan kissakuvan netistä?” (Ei.) ”Voinko pölliä toisen opettajan kurssimatskut, jotka satuin löytämään netistä?” (Et.) Muutaman kerran piirtelin ja tiivistelin myös Toikkasen Tarmon, tuon armoitetun opettajakentän tekijänoikeusmaestron, esityksen. Laitoin itse omat Saukon Taivaspaikka -strippisarjikset cc-lisenssillä jakoon jo moooonta vuotta sitten ja aina tämän tästä niitä käytetään yhä. Tekijänoikeustietoutta on myös monilla sivustoilla, joista kuvittajien kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa nämä pari:

Tekijänoikeuden ABC sarjakuvantekijöille
– Suomen sarjakuvaseuran ohje sarjistentekijöille

Kuvittajan tekijänoikeudet
– Kuvittajat ry:n ohje tekijänoikeuksista

Näistä ylläolevista sain apua myös tämän postauksen yksityiskohtien tsekkaamiseen.

Kun jakaa, saa. Ja joskus saa rahaa ja elannonkin.

Aiotko jakaa tämän postauksen?

Kirjoitteli
Linda Saukko-Rauta
Yrittäjä ja livekuvittaja
Redanredan Oy