VR-teknologia on ollut tulollansa jo monta vuotta, mutta ainakin oma käsitys sisällöstä on tähän saakka perustunut kömpelögrafiikkaisiin esimerkkeihin kuten Second Lifeen tai lentosimulaattorityyppisiin vihreisiin viivoihin mustassa äärettömyydessä. Nyt on kuitenkin menty teknologiassa eteenpäin.
Olen jo pitkään halunnut testata VR-laseja ja etenkin VR-piirtelyä, mutta olen vähän passaillut laitehankintojen kanssa. Ei nimittäin kiinnostanut hommata pc:tä, jonka kaveriksi olisi pitänyt viritellä kasa piuhoja ja ruuvata sensoreita seinille. Tuntui myös siltä, että VR-välineistöjä on moneen lähtöön ja että kärryt menivät jo kaukana, kun minä vasta mietin, mikä viritelmä toimii missäkin ekosysteemissä ja montako uutta laitetta pitäisi kotikonttoriin (taas) hommata.
Graafisten fasilitoijien ja visualisoijien webinaareissa ja keskusteluryhmissä olin kuitenkin jo törmännyt esimerkkeihin virtuaalilivekuvittamisesta. Lopputulokset ovat kuitenkin olleet vähän vaihtelevia laadultaan ja toisaalta VR-tuotosten tarkastelu jälkikäteen tai jatkokäyttö ei ilmeisestikään ole vielä aivan loppuun saakka mietitty juttu. Mutta mieleni teki silti minunkin kokeilla.
Ennen joulua lähdin siis selvittelemään, mitä laiterintamalla on tapahtunut. Pohdin, pitäisikö odottaa ja investoida PlayStation 5:een ja sen virtuaalilaseihin, mutta sitten 
löysin Oculus Quest 2 -virtuaalilasit. Ne ovat itsenäiset ja langattomat eli en tarvitsisi pc-investointeja tai ylimääräisiä piuhoja. Koti-insinööri oli vähän skeptinen: noinkohan tuommoisissa riittäisi puhtia pyörittämään yhtään mitään, kun ei ollut konetta vieressä pöhisemässä. Mietin kuitenkin, että jospa tämmöisen TKI-panostuksen nyt tekisin ja hommasin Oculus-kakkulat.
VR-lasien käyttöönotto
Käyttöönotto oli helppoa. Oculus-äppi puhelimeen, Facebook-tilikytkös laseihin ja homma kävi nopsasti. Laite ohjaa ja opastaa alkuun hienosti. Päävalikosta pääsee tiettyihin ilmaisjuttuihin ja testisovelluksiin, mutta varsinaiset pelit ja sovellukset ostetaan Oculus-kaupasta. Mobiilisovelluksella ja Paypalillä maksaen tämä käy vinhaan. Omaa tekemistä voi ”castata” eli heijastaa tietokoneelle tai telkkariin, jolloin muu väki pääsee seuraamaan seikkailuasi virtuaalimaailmoissa. Puhallettiin pölyt vanhasta Chromecastistä, kytkettiin se telkkariin ja homma toimi hienosti. Oculus-lasit löysivät myös läppärillä olevan AirServer-sovelluksen, joten pystyn heijastamaan tekemistäni myös läppärille.
Oculus Quest 2 -ohjelmat
Laseille on tarjolla monenlaista sovellusta, joiden hinnat vaihtelevat n. 10 euron ja 30 euron välillä. Alkuun pääsee testaamalla ja vaikka pelailemalla. Peleistä mainitsen Beat Saberin: se on huisa rytmisuihkintapeli, jossa hakataan palikoita musiikin tahtiin. Lasit ovat olleet vasta niin vähän aikaa käytössä, että en osaa sanoa, mitä kaikkea Oculus-maailma pitää sisällään, mutta tähän mennessä vaikutuksen ovat tehneet esim. Vader Immortal -sisällöt, jotkin Quill-animaatiot, vuoristoratasovellus ja VR-piirtäminen. Sisältöjen joukossa on siis pelaamisen lisäksi katseltavaa: itse käväisin virtuaali-Tsernobylissä ja vaikuttavaa oli sekin.
Sovellukset virtuaalipiirtelyyn
Latasin laseille sekä Gravity Sketch -sovelluksen että Googlen Tilt Brush -sovelluksen. Muita ”taiteellisia” sovelluksia ovat esim. Kingspray Graffiti ja kuvanveistoäppi SculptrVR – näitä kahta en ole vielä ehtinyt kokeilla. Tykästyin Gravity Sketchiin, joka tuntui mahdollistavan tarkemman työskentelyn, mutta myös Tilt Brush tuntui hyvältä. Kuvitusten jakaminen oli verraten helppoa Gravity Sketchissä: kuvia pystyi esim. ladata pilveen Landingpad-alustalle. Tilt Brushilla oli tallennukseen kaksi pilvivaihtoehtoa: Poly sekä Sketchfab. Näistä Googlen oma Poly-palvelu oli näemmä sulkeutumassa kesäkuussa eli sinne ei kannata mitään laajaa kuvakirjastoa kerätä. Sketchfab-alustalle kirjautuminen oli ilmaista, mutta laajempi käyttö on maksullista. VR-piirtely siis vaatii siis jonkinmoisen tukialustan, jonne kuvia voidaan jakaa myös muiden nähtäville.
Sekä Gravity Sketchissä että Tilt Brushissa on melko intuitiiviset käyttöliittymät: liipaisin pohjassa piirretään, ja tateilla ja muilla napukoilla valitaan työkaluja ja värejä. Mikä parasta, piirtelyn aloittaminen oli todella helppoa molemmissa sovelluksissa. Vaikeaa oli – ja on – aivojen nyrjäyttäminen. VR-piirtelyssä aivopalikat pitää asettaa 3D-asentoon ja piirtely onkin ikään kuin kuvanveistoa. Ja itse on siellä kuvan keskellä suuntima hukassa, mutta mieli koko ajan vau-olotiloissa. VR-piirtely on siis sanalla sanoen MAHTAVAA!
Yleinen fiilis
Sanoinko jo, että VR-touhu on MAHTAVAA! Vaikka en osaa mitään (typ), lasit päässä tulee huima tunne, että tässä sitä nyt otetaan tulevaisuuden käyttöliittymiä haltuun ja nähdään potentiaaleja ja rakennetaan osaamista ja mitämitämitävielä! Tai itse asiassa päällimmäisenä on tunne, että tämä on hauskaa (ja MAHTAVAA) ja kun sisällöt muuntuvat tämmöisiksi, on elämä yhtä immersiivistä minorityreportia ja ready-player-onea. Fiilis on vähän sama kuin silloin, kun kokeilin iPadiä ensimmäistä kertaa: tässä on mahtava potentiaali, mutta vielä pitää harjoitella ja kapineitten kehittyä. Toki tuossa Oculus Quest 2 -paketissa riittää voimaa ja vääntöä tähän kotitestailuun oikein loistavasti.
Niin että jos minulta kysytään, VR-teknologia tulee muuttamaan maailmaa. Pelit, elokuvat, sarjat, interaktiiviset sisällöt, elämykset, pelit, seminaarit ja muut tapahtumat tulevat varmasti hyödyntämään VR-ympäristöjä, jahka teknologia yleistyy ja halpenee sekä tehostuu entisestään. Vaan missä muualla tämmöistä teknologiaa tullaan käyttämään? Huu, pää räjähtää moista miettiessä! Mietin myös, kuka tulee luomaan sisältöjä tulevaisuudessa. Nyt noiden piirtelyäppien sisältöesimerkit ovat lähinnä autosuunnittelun maailmasta. Tämä ei kiinnosta minua, joten täytyykin yrittää etsiä internetin syövereistä innostavampia esimerkkejä tekijöistä ja työnkuluista.
Testaaminen ja esimerkkien etsintä siis jatkuu. Mutta hyvältä (MAHTAVALTA) vaikuttaa!
Kirjoitteli
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Redanredan Oy
Kirjoittaja
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Vapaapäivien pilapiirtäjä ja sushirajan takana elelevä keski-ikäinen perheenäiti sekä sudeettipohjalainen, joka ei todellakaan rieku missään pilakuva- tai sarjisskenessä.
