”Hmm, jos me viestittäisiinkin tästä vähän vaikeasta ja hankalasta asiasta niin, että tehdään hauska sarjis meidän toimarista erilaisissa tilanteissa.”
”Meidän firmalla vois olla semmoinen oma sarjis nettisivuilla ja siellä vois seikkailla meidän johto.”
”Voitais teettää meidän toimitusjohtajasta semmoinen supersankarihahmo ja käyttää sitä sitten viestinnässä!”
Kerrassaan briljanttia ajatuksenjuoksua: on aina hyvä työllistää piirtäjää. Mutta miksi ajatus toimaripilakuvista tai johdon superhessuista on joskus käytännössä huono, huonompi, huonoin idea? Koska kokemusta on livekuvittamisen ja strategiavisualisointien lisäksi myös laajasta määrästä erilaisia yrityssarjiksia, sallinette, että kerron.
- Huumorin taso vs. kädenlämpöisyys. Kun pestataan sarjakuvapiirtäjä tekemään sarjis tai pilakuva, on ihan kohtuullinen todennäköisyys, että kuvaan lurahtaa huumoria tai jopa sarkasmia. Se tuntuu kuitenkin olevan vaarallista etenkin isojen korporaatioiden viestinnässä, sillä semmoinen ei vain ole… sopivaa. ”Tai siis ihan kivoja nää on, mutta ei me voida, sillä ei. Siis näissähän on tosi paljon hyvää, mutta tää näkökulma ei vaan toimi. Ei.” Sitten ryhdytään siloittelemaan ja päädytään kädenlämpöiseen toteutukseen, jonka pääväri on beige.
- Henkilöön menevä huumori. Vaikka toimari olisi kuinka hyvä ja rento tyyppi, häntä ei useinkaan haluta näyttää huonossa valossa. Sarja- ja pilakuvissa kuitenkin pelataan liioittelulla, överiydellä ja tilanteiden päälaelleen kääntämisellä. Jos esimerkiksi yritetään viestiä toimintatapojen muutoksesta toimarisarjiksella, mitenkäs viestit, kun eihän toimari lähtökohtaisesti tee mitään väärin. Koskaan. Ikinä. Lisäksi toteutus voi ontua ihan teknisestikin: vaikka piirtäjälle toimitetaan kohteesta kasvo- ja vartalokuvat, ei niistä näy, mikä on kohdehenkilön tapa puhua, kävellä tai seistä. Koska mallina on oikea, aito ihminen, on sarjakuvapiirtäjän tavallinen vapaus poissa.
- Aktiivinen toimija vs. kaikki muut tavalliset kuolevaiset. Kun tehdään lyhyitä, kepeitä strippejä, on niissä usein yksi päähahmo ja pari apuhahmoa. Päähahmo on sarjiksen aktiivisin tekijä, joka kommentoi, tekee huomioita ja sanoo asioita. Apuhahmot ovat sivuhahmoja, jotka tukevat päähahmon toimia. Jos päähahmo on toimari, ajaudutaan sarjakuvassa väistämättä usein tilanteeseen, jossa hän on aktiivisin tekijä ja kaikki muut… no, passiivisia pallotteluseiniä. Onko tilanne niin oikeassakin elämässä?
- Juha, Kari ja Jari sekä moninaisuus. Let’s face it: suomalaisessa yrityskentässä johto on miesvaltaista. Jos siis tehdään yrityksen oma seikkailusarjis, pääosassa on kööri keski-ikäisiä karpaaseja. Kuinka… kiinnostavaa. (Ei.) Jos tehdään kevyt strippi muutamalla hahmolla, pääosassa on jälleen se sama mies, joka muutenkin on yrityksen kasvot ulospäin. Diversiteettiä voi tuoda apuhahmoilla, mutta heillä tosiaan on vaara päätyä olemaan vain päähahmon statisteja.
- Samaistuminen vs. yli-ihmisyys. Supersankarihahmo jyrää pahikset! Hän voittaa veturin! Hän valloittaa vuoren! Ja samaan aikaan yrityksen muu väki istuu toimistossa läppärin äärellä ja seuraa intrasta sankarin seikkailuja. Jää aika vähän samaistumispintaa.
Mikä siis avuksi? Eikö enää kannata teettää piirroskuvia? No tietenkin kannattaa! Mutta aihioita miettiessä…
- ota huomioon, sopiiko sarjakuvien huumori teidän yrityksenne äänensävyyn ja valitse tekijä sen mukaan
- saman tien voi miettiä, onko teidän yrityksenne äänensävyssä jotain terästettävää
- pohdi, onko tarve oikeasti sarjakuvapiirtäjälle vai neutraalille graafikolle
- mieti myös hahmojen kirjo kuntoon: pelkän toimarihahmon lisäksi tai sijaan tarvitaan monenlaisia tyyppejä kokemaan, tuntemaan, näkemään, toimimaan oikein ja väärin sekä kiroilemaan
- määritä selkeät teemat, mutta anna melko vapaat raamit piirtäjälle
- ota huomioon sarjakuvien käyttötarkoitus: käytetäänkö niitä intrassa tekstin joukossa, verkkomateriaalissa vai postereina? Toimiiko tilanteessa paremmin kolmen ruudun strippi vai yhden ruudun pilakuva?
- pohdi, mikä olisi pahin, mitä voisi sarjiksia käyttämällä tapahtua – ja anna palaa!
Kynäili
Linda, piirtelijä
Redanredan Oy
Kirjoittaja
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Vapaapäivien pilapiirtäjä ja sushirajan takana elelevä keski-ikäinen perheenäiti sekä sudeettipohjalainen, joka ei todellakaan rieku missään pilakuva- tai sarjisskenessä.
