Oppiiko yrittäjä uusia temppuja? Edellisessä postauksessa kirjoitin uuteen piirrossovellukseen vaihtamisesta, mutta entäs uudet temput noin niin kuin yrittämisen yleisellä tasolla? Vuosi alkaa vyöryä loppuaan kohti ja havahduinkin miettimään, olenko oppinut tänä vuonna jotain uutta yrittäjänä olemisesta.
Lindan yrittäjävinkit, osa 36
Vuosien varrella olen toki oppinut yrittämisestä yhtä sun toista. Esimerkiksi, että jos kiroiluttaa työtä tehdessä, on myynyt osaamistaan liian halvalla. Tai että jos joku soittaa ja tivaa hintaa palvelulle puhelimessa, palaan asiaan sähköpostitse, jotta voin harkita kunnolla ja antaa järkevän hinnan. Tai että yötöitä ei kannata tehdä, jos pitää päivällä olla skarppina ja elämässä kiinni.
Koronaopit
Kun korona iski, moni yrittäjä oppi uusia temppuja. Minä itse opin – ainakin osin – delegoimaan töitä kanssakynälijälleni. Kehitin myös etälivekuvittamisen tekniikkaa ja siihen liittyviä palvelukuvauksia. Opin uutta virtuaalitilaisuuksista ja niiden tekniikasta, ja pohdin, miten saan oman tekemiseni sovitettua asiakkaan tarpeisiin. Myyntiä en sen kummemmin kehittänyt entisestä: se veti hyvin ja töitä riitti.
Mutta entä tänä vuonna..? Tänä vuonna, jolloin ollaan yhä tahkottu etätapahtumia? Jolloin olisi ollut helppo vajota turtumukseen kotikonttorissa, kun toisella aivolohkolla odottelee ihan oikeita tapahtumia ja toisella aivolohkolla kuuntelee koti-insinöörin etäkokousten jatkuvaa virtaa? No, ainakin taannoinen sairauslomani silmävaivan tiimoilta muistutti, että en ole korvaamaton. Kyllä työlle tekijä aina löytyy. Aina ei tarvitse pystyä itse ja sormen voi ottaa pois vesilasista.
Oho, olen onnistunut jossain!
Lisäksi olen tänä vuonna oppinut pohtimaan omia vahvuuksiani – ihan ulkoisten apuvoimien kanssa. Olen nimittäin tavannut aika ajoin kasvupsykologia. Tapaamisissa ollaan pohdittu mm. hyvää arkea ja onnistumisia. Koska korona-arki on vienyt pois spontaanit kohtaamiset muiden yrittäjätuttujen kanssa, en ole päässyt pitkään aikaan rennosti pallottelemaan ideoilla, ja vertailemaan kokemuksia. (Kirjanpitäjää ja kotiväkeä ei lasketa.) Tähän saumaan kasvupsykologin välillä vähän hankaliltakin tuntuvat kysymykset ja keskustelun herättäjäiset ovat istuneet oikein hyvin.
Vaikka olen tosiaan tavannut KASVUpsykologia, ei tavoitteenani ole eheroon taharoon kasvattaa Redanredanin liiketoimintaa. Välillä hiipii tuntemus, että Redanredanin tekeminen on jo nyt kokoaan suurempaa, jos suuruutta mitataan määreillä kuten näkyvyys tai vaikuttavuus – miksei liikevaihtokin. Ja maharottoman isolta Redanredanin meno vaikuttaa etenkin, jos sattuu LinkedIniin viikolla, jolloin korporaatioasiakkaani jakavat kilpaa livekuvitustuotoksiani. Voisi tulla pöhö ja paisumus, puurattimersutauti. Mutta ei vaan jaksa semmoiseksi herjetä, sillä kiroiluperiaatteen, sähköpostijippojen ja yötöiden lisäksi minulla on kuitenkin vielä yksi yrittäjäperiaate: tehdään tätä niin kauan kuin se on kivaa.
Vielä on kivaa. Tosi kivaa.
Kirjoitteli
Linda, yrittäjä ja livekuvittaja
Redanredan Oy
Kirjoittaja
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Vapaapäivien pilapiirtäjä ja sushirajan takana elelevä keski-ikäinen perheenäiti sekä sudeettipohjalainen, joka ei todellakaan rieku missään pilakuva- tai sarjisskenessä.
