Tapahtumissa, kokouksissa ja seminaareissa piirteleminen on työ, joka vaatii välillä selittämistä. Livekuvittaminen on uusi ammattiala ja joka tapahtumassa on ihmisiä, joille työtapa on entuudestaan vieras. Useimmilla on itsellään kyllä kokemus siitä, että jotain keskittymistä vaativaa kuunnellessa tulee helposti sutattua kynällä nättejä neliöitä tai piirreltyä kiemuroita, tikku-ukkeleita tai pyörremyrskysuhmuroita, jos vain tarjolla on paperia ja kyniä.
Minäkin piirsin aiemmin suhmuroita. Mutta vaihdettuani työtehtävää v. 2010 jouduin tilanteisiin, jossa kokousten muut osallistujat olisivat ehkäpä ihmetelleet asiaan liittymättömiä piirroksiani. Niinpä aloin höystää kirjallisia muistiinpanojani piirroksilla, nuolilla ja muilla selittävillä ja yhdistävillä viivoilla sekä pallukoilla. Kun samaan aikaan näin netissä vastaavanlaisia tuotoksia, ilmeni, että kyseessä olikin ihan oikea ja olemassa oleva työskentelytapa, asioiden visualisointi.
Graafinen fasilitointi – hippien hommaa
Sisältöjen tallentaminen piirtämällä on tietenkin ikiaikainen tapa tallentaa tietoa. Nykymuotoinen 
livekuvitus lienee syntynyt 1960-luvun jälkipuolella Yhdysvaltojen länsirannikolla, jossa alan varhaiset pioneerit (kuten David Sibbet) halusivat Vietnamin sodan vastustamisen lisäksi edistää oppimista ja tallentaa kollektiivisesti isoon kuvaan ryhmän yhteisiä muistikuvia samalla ryhmän kanssa viestien.
Kansainvälisessä termistössä puhutaan englanniksi sekä graafisesta fasilitoinnista (graphic facilitation) että graafisesta tallentamisesta (graphic recording) ja pakkaa sekoittaa myös termi sketchnoting, mutta käsitteet menevät välillä limittäin ja toisinaan sekaisin. Graphic recording viittaa avoimesti, julkisesti ja isosti tehtyihin visualisointeihin, kun taas sketchnotingissa on kyse lähinnä itselle yksityisesti tehdyistä piirrosmuistiinpanoista. Itse aloin käyttää omista piirtelyistäni jossain vaiheessa suomeksi termiä livekuvitus ja se on näemmä yleistynyt Suomessa muidenkin tekijöiden keskuudessa käsittämään reaaliaikaista seminaareissa ja työpajoissa tapahtuvaa kuvittamista, piirtelyä.
Suomen kielen livekuvitusta koskevista termeistä olen tehnyt jo aiemmin kokoomapostauksen, mutta mainittakoon, että Suomessa tekijät puhuvat myös visuaalisista muistiinpanoista tai livevisualisoinneista.
Livekuvittamisen idea
Livekuvittamisen idea on siis tallentaa sisältöjä, puheenvuoroja ja esityksiä visuaalisiksi muistiinpanoiksi, jotka yhdistelevät piirroksia, tekstiä ja erilaisia yhdistäviä, erottavia tai selventäviä elementtejä. Lopputulos on iso kuva, jonka sisältöä pystyy tarkastella yhdellä silmäyksellä. Yleiskuvan puhutusta saa nopeasti, mutta syvemmällä tarkastelulla yksityiskohtien alta paljastuu usein piilovirtoja. Käytännössä seminaaritilanteissa teen yhden kuvan per puheenvuoro, mutta tapahtuman järjestäjän kanssa voidaan sopia myös, että piirtäjä tallentaa yhtä isoa kuvaa koko tapahtuman ajan.
Livekuvittajan työvälineet voivat vaihdella ison skaalan monimetrisistä paperista ja paksuista tusseista – Neuland-merkkiset ovat suosittuja tussipiirtelijöiden parissa – muistivihkoihin ja digitaalisiin välineisiin. Saksalainen Neuland onkin tuotteistanut välineistöä ja työkalustoa ja heiltä tussipiirtäjä saa tilattua sekä kynät, täyttömusteet että telineet papereille. Toiset suosivat muistikirjoja ja ohuita piirustuskyniä. Itse olen digipiirtäjä eli olen heti alusta lähtien tehnyt livekuvitusta tapahtumissa vain iPadillä.
Millaisia tapahtumia voidaan livekuvittaa?
Livekuvitus sopii kaikenlaisiin tilanteisiin: olen livekuvittanut seminaarien lisäksi työpajoja, strategiapäiviä, messuosaston hälinää, cocktail-kutsuja, itsenäisyyspäivän juhlia, jääkiekko-ottelun, sirkusesityksen… Jos kyse on messuista tai muista vapaamuotoisista tilanteista, saan muutaman apukysymyksen avulla tehtyä kivan yleiskuvan: “Miksi tulit tänne? Mitä olet oppinut tänään? Anna jokin vinkki tulevaisuuden opettajalle!” Erityisen hyvin livekuvitus sopii paneelikeskusteluihin: kuvitusprosessi paljastaa heti, jos keskustelijat äityvät jaarittelemaan ja toisaalta nostaa framille timantit, jotka muuten saattaisivat hukkua puheen virtaan. Yleisölle livekuvitus tuo viihtyvyyttä, muistamisen parantamista ja hoksaamisen iloa.
Livekuvituksen tuotos
Livekuvitustuotosta voi hyödyntää tapahtuman aikana ja jälkeen monella tapaa. Koska omat tekeleeni ovat digitaalisia, ne ovat heti jaettavissa esim. somessa. Jaankin tapahtuman järjestäjille etukäteen linkin pilvikansioon, jonne lataan jo tapahtuman aikana kaikki syntyneet kuvitukset jpg-muodossa. PDF:t pyöräytän parin päivän viipeellä ja niitä voi hyödyntää monenlaisiin tarkoituksiin: jotkut ovat teettäneet pdf:ien avulla tarroja, postikortteja tai postereita ja onpa kuvituksista tehty tapettiakin työpaikan kahvihuoneen seinälle.
Analogisen piirtelijän tuotos voidaan ripustaa työyhteisön seinälle. Valokuvaamalla tai skannaamalla saadaan iso paperinen kuva myös sähköiseksi – tekniikka on tullut avuksi tässäkin, joten kannattaa kokeilla erilaisia sovelluksia. Vinkkejä ja menetelmiä jaetaan esim. Facebookin Graphic Facilitation -ryhmässä.
Livekuvitus kehittyy
Veikkaan, että tulevaisuuden livekuvittajat saattavat erikoistua joihinkin aloihin. Ylipäätään kuvittajia tulee enemmän ja erilaiset tyylit tehdä livekuvitusta lisääntyvät. Koulutuksia tulee enemmän tarjolle Suomessakin, mutta toki jo nyt sähköiset koulutukset maailmalta välittävät oppeja tänne perukoillekin. Olen itsekin miettinyt, että pitäisi varmaankin yhdistää oma osaaminen opettamisen ja verkkopedagogiikan saralta ja pykätä pystyyn verkkokurssi digitaalisesta piirtelystä. Ehkä. Joskus. Ken tietää.
Visuaalisten ajattelijoiden kenttä on järjestäytymässä ja arvelisin, että se tekee sitä tulevaisuudessa tavoitteellisemmin: livepiirtäjien kansainvälisen kattojärjestön virkaa toimittavan IFVP:n maanosakohtaiset ryhmät aktivoituvat myös muualla kuin Euroopassa ja pienemmät aluekohtaiset ryhmittymät mahdollistavat uusien ideoitten vaihdon. Ainakin tällä hetkellä esim. Pohjoismaissa verkosto perustuu henkilökohtaisiin kontakteihin, mutta koska ala on vielä niin pieni, yhteydenpito onnistuu.
Arvanen myös, että jossain vaiheessa Suomessakin aletaan pestata yrityksiin omia in-house-piirtäjiä selventämään isoa kuvaa. Livekuvittaja on tehokas datan kerääjä, tiivistäjä ja visualisoija, eräänlainen visuaalinen tekoäly, josta on apua yritysmaailman informaatiotulvassa. Toki tulevaisuudessa voi käydä niinkin, että tekoäly korvaa livekuvittajan: onhan näitä erilaisia teknisiä ratkaisuja jo olemassa, jotka dataan perustuen piirtävät isoa kuvaa.
Teknologinen kehitys mahdollistaa tietenkin myös 3D-piirtelyn: onkohan tulevaisuuden visualisoitu yritysstrategia semmoinen, että sen sisälle voi kävellä ja visiota, missiota ja tavoitteenasetteluja voi tarkastella virtuaaliympäristössä? Tulevaisuudessa lisättyä todellisuutta hyödyntävät piirrokset leijuvat toimitilojen auloissa ja vierailija voi pyöritellä ja katsastella niitä joka suunnalta.
Olisi kiva olla se tyyppi, joka kertoo roboteille, mitä pitäisi piirtää.
Kirjoitteli
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Redanredan Oy
Kirjoittaja
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Vapaapäivien pilapiirtäjä ja sushirajan takana elelevä keski-ikäinen perheenäiti sekä sudeettipohjalainen, joka ei todellakaan rieku missään pilakuva- tai sarjisskenessä.
