Pidän livekuvittamisesta: se on nopeaa, se vaatii välitöntä reagointia, mokat ovat sallittuja ja ennen kaikkea työ on heti valmis. Livekuvitus tallentaa hetken ja käy reaaliaikaista keskustelua esityksen ja siihen liittyvän kommentoinnin kanssa.
Mutta teen myös tilauskuvituksia.
Saan materiaalin, perehdyn siihen, muhittelen aihetta alitajunnassa ja turskautan vähän ennen itse itselleni asettamaani deadlineä ilmoille kuvituksen, joka tyyliltään muistuttaa livekuvitustuotoksiani, mutta on kuitenkin hiotumpi. Sitten lähetän kuvan asiakkaalle kommentoitavaksi ja he lähettävät muutostoiveensa ja sitten teen ne ja ja ja… Pallopeliä jatkuu jonkin aikaa tai kuten tapaan ilmaista asiakkaalle asian: ”Hintaan kuuluu järkevä määrä kommenttikierroksia.”
Mitä luulette: kumpiko työtapa on minulle luontaisampi?
Jep: se nopeasyklinen. Jos minä olisin kiuas, en olisi hitaasti lämmitettävät mustat urut savusaunassa vaan äkäinen heti valmis saunamörkö, josta saa kipakat löylyt saman tien. Niinpä tilauskuvitusprojektien ”pitkät kantuumet” mietityttävät joskus minua.
Miksi teen tilauskuvituksia?
Teen tilauskuvituksia tietenkin yksinkertaisesti siksi, että on kysyntää.
Teen niitä siis toimeentulon vuoksi: tilauskuvitukset ja piirrosvideoitten tekeminen täydentävät hyvin palveluvalikoimani. Livekuvittamiset muodostavat (normaalioloissa) ehkä n. neljäsosan kokonaistienesteistäni.
Oppimisenkin vuoksi niitä teen: livekuvittaessa piirrostyylini on yhdenlainen, mutta tilauskuvituksissa saan turata kuvitusta kasaan kaikessa rauhassa. Olen totta kai kehittynyt vuosien varrella (toivottavasti), mutta paljon on opittavaa.
Ja tietenkin teen niitä oman työni järjestämisen vuoksi: asiakkailla on tarve saada kuvitusta ja aina ei kannata mennä paikan päälle käyttämään kaikkien aikaa, kun homma hoituu helpommin etänä materiaaliin pohjautuen.
Tilauskuvituksissa kysyntää on välillä ollut niin paljon, että olen joutunut joko myydä ei-oota tai muuten säännöstellä työmäärää hinnoittelun avulla. On ollut ikävä jättää joitain kysyjiä vaille kuvitusta, kun ei vain yksinkertaisesti ole ehtinyt. Osaksi tästä syystä pestasin tosiaan tammikuussa Rékan toiseksi piirtäjäksi Redanredaniin auttamaan nimenomaan tilauskuvituksissa. On mitä tarjota ja laajemmalla skaalalla.
Kuvittaja-identiteetti
Twitter-profiilissani esittelen itseni suomeksi ytimekkäästi sanaparilla: ”Se piirtäjä.” Niin minulle usein tullaan tapahtumissa sanomaan: ”Hei, sä oot se… se piirtäjä!” En uskalla tai kehtaa kutsua itseäni termillä kuvittaja, vaikka olenkin Kuvittajat ry:n ja Grafian jäsen. En myöskään ole taiteilija saati sarjakuvataiteilija, vaikka sarjiksiani – strippejä ja pilakuvia – olenkin pitkään piirtänyt ja olen tietty Suomen sarjakuvaseuran jäsen. Olen tämmöinen… piirtäjä. Pohjoismaisen filologian maisteri, jonka kuvittajakorkeakoulu oli fonetiikan luennot, latinan iltakurssi ja kaikki ne seminaarit, työpajat ja kokoukset, joissa tylsistyin ja siksi piirtelin.
Kirjoitteli
Linda Saukko-Rauta, piirtäjä ja yrittäjä
Redanredan Oy
Kirjoittaja
Linda Saukko-Rauta
Livekuvittaja ja yrittäjä
Vapaapäivien pilapiirtäjä ja sushirajan takana elelevä keski-ikäinen perheenäiti sekä sudeettipohjalainen, joka ei todellakaan rieku missään pilakuva- tai sarjisskenessä.
